Junarikon kautta Aacheniin

To - pe 2.4. - 3.4. 

Kävelyä 9,7 km + 10,8 km 

Amsterdamista Aacheniin

Syötiin aamiainen, jossa kehruukissamme auttoi. Kokkailtiin melkein samaan syssyyn ennen lähtöä jotta jaksettaisiin matkapäivä Aacheniin. Loppuruoka mahtui lasipurkkiin myöhempää ruokailua varten. 

Utrehctissä oli ensimmäinen junan vaihto. Saatiin oma kabinetti käyttöön punaisilla penkeillä. Päästiin Weeriin asti. Odoteltiin. Juna käynnisteli ja sammutteli. Sitten seurasi kuulutus: "hollantiahollantia.. kaputt, hollantiahollantia". Rikki. Laitettiin kamat kantovalmiiksi muiden matkaajien tavoin. Ei alkuun meinattu tosin päästä uloskaan, kun junan ovet eivät avautuneet. Kaikki vaihtoivat laiturille, johon saapui hetkeä myöhemmin Maastrichtiin menevä vaunujono. Kuumeisesti näpyttelin puhelimen aikatauluohjelmaa josko meidän kannattaisi mennä kyytiin. Kyllä se kannatti. Joko odotettaisiin Weerissä keskellä ei mitään tai Heerlenissä, jossa alun perinkin piti vaihtaa Aachenin junaan. Heerleniin saavuttiin ajallaan, mutta kymmenen minuuttia aihemmin Aacheniin lähtenyt juna ei ollut odottanut. Piti siis vajaa tunti saada kulumaan. Alkuun vain paistateltiin auringossa, sillä kylmä tuuli tuiverteli. Kun aurinko vetäytyi pilveen, käytiin katselemassa Heerlenin kauppakeskusta. Sieltä löytyi mielenkiintoiset sisäkoristeet ja wifi, jonka avulla sai yhteyden Aachenin päähän tilanteen päivittämiseksi. 

Viimeinen junapätkä meni hermoja kiristellen, kun edessä istuvat kakarat saivat hupinsa pieruääniä tekemällä ja kimakalla naurulla. Hollantilaismiehen kehotukset lopettaa eivät saaneet vastakaikua, joten hän näki parhaakseen vaihtaa paikkaa. 

Oikealla asemalla lopulta. Meitä vastassa oli paikallinen oppaamme Heki. Heki on ollut Aachenissa vaihdossa viime syksystä ja lähtöpäiväkin on vasta ensi syksyllä. Opiskeluaiheena eliittitieteet. Pikaiset kuulumiset ja pian hypättiin taas junaan, jolla päästiin lähemmäs kämppää. Kämppänä oli kaksio, jossa kämppiksenä saksalainen matematiikan opiskelija, joka ensi päätelmän mukaan ei siivoamista ainakaan harrastanut. Taisi olla R:lle pienimuotoinen järkytys. Seuraavat viisi yötä tultaisiin joka tapauksessa paikassa viettämään tehden päiväretkiä eri suuntiin. 

Pienen asettumisen jälkeen lähdettiin Hekin johtamalle kiertokävelylle keskustaan. Aachenissa on reilu 260 000 asukasta, joista Groningenin tapaan merkittävä osa on opiskelijoita. Aachen tunnetaan ehkä parhaiten Kaarle Suuresta, keskiajalla hallinneesta Frankkien kuninkaasta. Roomalaiset myös olivat paikalla hengailleet vuosituhat aiemmin. 

Katsahdettiin kirkko ja kaupungintalo sekä patsaita, joihin liittyi aina jokin kaupungin historiaa koskeva tarina. Tulipa samalla nähtyä myös Hekin kantakapakat. Vaihto-opiskelijan suurin taloudellinen helpotus on se, että olut on halpaa. Aikamme keskustan nurkissa pyörittyämme oli suunta takaisin kämpille syömään isäntämme kokkaamaa maukasta pestopastaa viinin ja makusteluoluen kera. Sen jälkeen oli mukava vetäytyä makuupussin uumeniin. 

Vapaan Hollannin jälkeen Saksa tuntui mersulta - jotenkin kankealta ja järkälemäiseltä mutta toisaalta hyvin suoraviivaiselta. 

asuintalon ulko-ovi

Pitkäperjantai 

Ensimmäinen Aachen-yö aloitti siis viisi yötä kestävän makuupussittelun. Isäntämme luovutti sänkynsä meille siirtyen itse kämppikseltään lainatulle vuodesohvalle. Kahdelle hengelle siitä ei lepopaikaksi olisi ollut. Se olikin vain mallia: "laske selkänoja alas ja koita nukkua istuinkuopasta ja epätasaisuudesta välittämättä". Ihailtavaa uhrautumista siis. 

Pääsiäisenkin aukiolevasta lähileipomosta haettiin sämpylöitä ja kahvia, joilla saikin päivä alkunsa. Kuljettiin radan vierellä kulkevaa tietä kohti keskustaa. Tarkoitus oli luoda silmäys urbaanimpaan Aacheniin graffiteineen. Matkan varrelta löytyi pitkä liukumäki, joka totta kai tuli laskettua. Myös rimpuilutelineen valtausta piti yrittää. Päästiin asemalle ja piti hypätä lähijunaan, jolla mentäisiin lähemmäs seuraavaa kohdetta. Olin kuitenkin huolimattomuuttani jättänyt reililipun kämpille. Heti junan ovien avauduttua seisoi edessämme lipuntarkastajalta näyttävä tyyppi. Otettiin siis jalat alle ja nyt kun asemalla oltiin käytiin tarkastamassa Thalys-junayhtion lipputoimiston aukioloajat. Meiltä kun puuttuivat vielä paikkavaraukset Pariisin junaan. Huomenna näytti olevan avoinna, mutta sitä seuraavan kerran vasta tiistaina - pääsiäinen sekoittaa. 

Suunnattiin patikoiden vuorelle. No ei ihan vuorellevuorelle, vaan Aachenin Lousbergille, 260 metriä korkealle kukkulalle. Tiivistettynä tarina kertoo, että se syntyi pirun kantamasta hiekkasäkistä, jolla se halusi tuhota Aachenin. Asuinseutu matkan varrella ja kukkulan juurella näytti yläluokkaiselta. Keskustan puiston penkeillä olikin tullut havaittua välillä kodittomia, joten jonkinlaista luokkaeroa Saksassakin. Nousun jälkeen avautuivat näkymät naapurivaltioiden Hollannin ja Belgian puolelle. Aachen on siis reilaajan kannalta hyvällä kohtaa. Onnittelimme itseämme puuskuttavasta kävelysuorituksesta syömällä kiinalaista yhdessä lukuisista opiskelijoiden suosimista halparavintoloista. Sen jälkeen kahville. Ja oluelle, omenaoluelle.