Brugge ja Gent

La 4.4. 

Kävelyä 13,6 km 

Brugge

Tällä kertaa sai herätä sateiseen aamuun. Ajatuksena oli nopeiden aamutoimituksien jälkeen taapertaa lähiasemalle, josta lähijunalla pääasemalle varaileen paikkaliput Pariisin matkalle. Toisin kävi: sateenvarjojen alla lätäköitä väistellen nähtiin sadan metrin päässä junan saapuvan ja lähtevän. Askelta toisen eteen ja naamat vakavina noin puolen tunnin matka pääasemalle. Tiukoille meni, mutta ehdittiin oikeaan junaan. Mitään paikkalippuja ei kyllä ehditty muuta kuin surkutella. Pääsiäisen jälkeen sitten. 

Juna oli Belgian lähijuna, joka Aachenista nappaili matkustajia Belgian puolelle. Hauska konnari koppalakki päässä ohjeisti meitä, millä asemalla hypätä kyydistä junaa vaihtamaan. Se oli Verviers-Central. Sitä ennen oli Verviers-Palais, jolloin hän vielä topuutteli meitä pysymään kyydissä. 

Centralilla viereiselle laiturille tupsahti IC, jonka ykkösluokan penkeille kavuttiin. Sade oli jäänyt itärajan toiselle puolelle. Ihasteltiin ohitse vilahtelevia idyllisiä belgialaisia kyliä pikkutaloineen. Liegessä juna pysähtyi komean futuristinen asemarakennelman sisään. 

Brysselin kolmelta eri asemalta juna tuppaantui aika täyteen. Ykkössluokan etuja on, että pääsee suht varmasti istumaan. Nytkin moni sai häädön toiseen luokkaan. Käytävän toisella puolella istunut brittipari tajusi myös olevansa väärässä luokassa mutta tarjosi silti junalippujaan kännykän näytöltä. Konnarille ne ei kelvanneetkaan. Liput olisi pitänyt olla sääntöjen mukaan printattuina, koska Belgian rautateillä ei ole käytössä skannauslippuja eikä puhelintakaan oikein pysty leimaamaan mekaanisella leimasimella. Konnarin mukaan brittien olisi pitänyt siis mennä nettikahvilaan lippunsa tulostamaan (liikkuvasta junasta?). Tätähän britit eivät ihan sulattaneet vaan pistivät vastaan: Miksei lipussa esimerkiksi ollut mitään mainintaa, että se pitäisi tulostaa? Väittelyä jatkui jonkin aikaa kunnes konnari antoi periksi ja britit saivat luvan jäädä kyytiin. 

Kolme tuntia Aachenista lähdön jälkeen saavuttiin perille. Bruggen asemalta turistiaalto lainehti vanhoja mukulakivikatuja kohti vanhaa kaupunkia. Ilmassa saattoi kuulla mm. espanjaa ja ruotsia. Aurinko välillä kurkisteli pilvien lomasta. Suunnistettiin lainakartalla kohti keskusaukiota eli Marktia. Ihmisiä oli hevosrattaille ja kanaaliristeilyille asti. Pääsiäinen siis näkyi katukuvassa. Tuntui hyvältä poiketa kaaoksen keskeltä jollekin syrjäisemmälle kadulle. 

Keskiajalta asti muurien sisällä koskemattomana säilynyt Bruggen vanha kaupunki vetää matkailijoita puoleensa satumaisilla kaupunkinäkymillään niinkin paljon, että se on Belgian suosituin matkailukohde. Vuosittain pari miljoonaa turistia käy paikkaa tutkailemassa. Minulle Brugge oli ennestään jotenkuten tuttu vuoden 2008 elokuvasta In Bruges, jossa Colin Farrellin näyttelemä palkkamurhaaja joutuu piilottelemaan epäonnistuneen keikan jälkeen kaupungissa ikävystymiseen asti. 

Meillä oli heti alkuun nälkä. Kartasta, jossa oli paikallisten suosittelemia kohteita (ei turistirysiä siis) valkattiin hyvältä vaikuttava syöntipaikka. Se ilmeisesti oli kuitenkin paikallisrysä, kun olisi puolitoista tuntia pitänyt odottaa vapaata pöytää. Nälkäahdistusta päästiin lopen purkamaan nuorison suosimasta boxipastaruokalasta. Valitse pastalaji, kastike ja annoksen koko ja maksa. Viisi euroa keskikokoinen pastaboxi pestokastikkeella. Ruokakaupasta hommattiin lisäkaloreita belgialaisesta suklaasta. 

R sijoitti kertakäyttökameraan, kun järkkärin ainoa mukana ollut objektiivi oli päättänyt jumiutua Amsterdamissa jostain syystä. Sen lisäksi että jää paljon kuvia ottamatta, pitää raahata paikasta toiseen rikkinäistä kameraa. No can do. 

Meillä tosiaan oli kartta, mutta enimmäkseen fiiliksen mukaan koluttiin katuja. Pieniä suklaa- ja olutkauppoja siellä täällä, siltoja ja kanaaleja. Pohjoisen Venetsiaksi joissain yhteydessä on Bruggea nimitetty. Kanaalien puolesta Amsterdam olisi varmaan nimityksen ansainnut, mutta Bruggen keskiaikainen arkkitehtuuri on tainnut painaa vaakakupissa. 

Meille alkoi 2,5 tuntia olemaan riittävästi tuulista ja hieman koleaa Bruggeä yhdelle päivälle. Varsin pieni alue keskustasta loppujen lopuksi tuli nähtyä, mutta fiiliksellä kun oltiin liikenteessä, niin fiiliksen mukaan myös mentiin eikä hötkyilty. Valuttiin asemalle, jossa sullouduttiin asemalaiturin tuulensuojakoppiin odottamaan seuraavaa junaa.

Gent 

Matka Bruggestä Gentiin kesti puoli tuntia. Vähän ennen Gentiin saapumista vanhahko konnari tuli tarkastamaan lippuja. Meitä ennen oli kaksi miestä, joiden lipuissa oli jotain epäselvää. Tulinen keskustelu käytiin ranskaksi, joten saattoi vain koittaa päätellä mistä oli kyse. Veikkaukseni oli, ettei toisen lippu ollut voimassa viikonloppuna. No jostain kumminkin kiikasti ja uutta lippua kai piti ruveta tyypin Visalla vingutteleen. Mutta kohtapa hyppäsi molemmat pystyyn: toinen konnarin kimppuun tavoittelemaan luottokorttiaan ja toinen väliin kaveriaan hillitsemään. Tästäpä alkoi konnari puhista ja nosti kieltosormen ja äänensävyn kohti kattoa. Toinen matkustajista koitti puhua, mutta konnari ei enää kuunnellut, vaan soitti puhelun. 

Hetkeä myöhemmin saavuttiin asemalle, jossa hyppäsimme kyydistä. Seurattiin uteliaina mitä tuleman piti, kun kaksi punatakkista turvamiestä käveli päättäväisesti vastaan. Tulivat poistamaan miehet tavaroineen junasta. Emme jääneet sen pitempään katselemaan, että saatettiinko miehet vielä johonkin kuulusteltavaksi. 

Jäimme pois Gentissä, koska olin lukenut, että Bruggen sijaan kannattaisi mennä sinne. Kuulemma se on yhtä kaunis tai jopa kauniimpi paikka kuin Brugge, mutta turisteja olisi vähemmän. Mitä taas en ollut lukenut, oli se, että matkaa asemalta keskustaan oli noin 3 km. Silloin tästä ei ollut vielä aavistustakaan. Jokin kyltti saattoi näyttää, että keskusta on tällä suunnalla, mutta tyhjät kadut ja nähtävyyksien puuttuminen alkoivat väkisin epäilyttää. Vastaan tuli onneksi silloin tällöin ihmisiä kamera kaulalla roikkuen, mikä valoi uskoa oikeasta suunnasta. Lopulta alkoi väkimäärä tihentyä. Tultiin ostoskadulle, jota pitkin silloin tällöin pyyhälsi ratikka saaden ihmiset väistymään alta pois. Muutamasta kaupasta etsittiin edelleen R:lle släpäreitä, edelleen ilman tulosta. Sen jälkeen oli hetki aikaa katsahtaa, miltä keskusta näyttää. Aukio, kirkko, silta yli kanaalin, kellotorni, toinen kirkko, kanaalin päässä linna. Hienoilta näyttivät mutta ei ihan niin hohdokkailta mitä Bruggessä. Totta oli kuitenkin, ettei turisteja erottanut paikallisista. Se ero Bruggeen verrattuna siis oli, että paikallisia oli runsaasti katukuvassa liikenteessä. 

Gentissä on yli puolet enemmän asukkaita kuin Bruggessä (250- vs. 117-tuhatta). Itse huomion keskipisteessä eli Bruggen keskustassa asustaa kuitenkin vain 20 000 paikallista, joten siellä saattoi havaita lähinnä vain turistit ja näistä elinkeinonsa saavat. Gentissä sen sijaan mukava oli havaita paikallisten liikehdintää. Aika ei kuitenkaan riittänyt tarkempaan tutustumiseen vaan piti jo lähteä takaisin asemaa päin ja mielellään jotain syötävääkin saada. Ja käveltäväähän sen sijaan taas riitti. 

Tiivistettynä Brugge vaikutti maineensa veroiselta satukaupungilta, joka vaatisi tarkempaa tutustumista. Pääsiäisen turistimassa kapeilla kaduilla hieman heikensi kokemusta. Gent oli kuitenkin mukava poikkeus. 

Paluumatka tapahtui samoja reittejä takaisin. Oltiin ainoina lähijunan etuvaunussa, muutenkin juna vaikutti tyhjältä. Rouvakonnari leimasi lippumme, vaikka se ei olisi ollut tarpeen. Kohta sen jälkeen tummahko mies meni ohitsemme ja lukittautui pitkäksi aikaa vessaan. Välillä mies kävi kurkistelemassa kulman takaa tilannetta. Pummilla liikenteessä siis. Kohta konnari askelsi takaisinpäin ja meni toilettiovea koputtelemaan. Onko lippua? Eioo. Jotain selitettyään mies sai kuitenkin jäädä junaan. Mennessään takaisin istumaan vinkkasi meille, että menipäs läpi. Pitkin matkaa meidän piti kertoa tälle, että oltiinko Aachenissa. Ajateltiin, että joudutaan kohta ryöstetyiksi, kun mies siirtyi meistä penkkirivin päähän. Niin ei onneksi käynyt, joten mentiin asemalla vetään hampurilaista naamaan.