Amsterdam II

Ke 1.4. (aprillia)

Kävelyä 9,7 km

Oli oikein virkistävän virvoittavaa saada nukkua rauhassa pitkään. Hintaa yöpymiselle tuli n. 34 euroa ( per yö ja naama), mikä  oli oikein hyvä Damin hintatasoon nähden. Halvemmalla olisi varmaan päässyt jossain syrjässä tai useamman hengen dormissa.

Päivän alkuohjelma: Olin lukenut ilmaisesta lounasajan konsertista, joka järjestetään aina keskiviikkoisin Concertgebouwissa Museumpleinilla puoli yhdeltä. Mukavaa vaihtelua kaupungilla kävelemiselle. Saatiin hostaajalta lainaan matkakortit, joilla 5-linjan ratikalla päästiin perille noin vartin yli. Jono kiersi jo nurkan taakse, asetuttiin jatkoksi. Kun pääsimme sisälle asti 20 minuutin jonotuksen jälkeen, oli paikka jo täynnä. Kivahan se oli seisoskella. Halukkaat jäivät seuraamaan meininkiä television välityksellä, me läksimme.

Ohittamallemme Van Gogh -museolle oli koko jalkakäytävän levyinen ja melkein mittainenkin jono. Poikkesimme Rijksmuseumiin sisälle mm. vesipullot täyttämään. Pääsylippujen hinnat Vermeeriä ja Rembrandtia katsomaan olivat lähellä pariakymppiä. Niiden sijaan tutkailtiin kaikkea museokaupasta löytyvää.

Rembrandtin Yòvartio (museokauppaversio)

Tripadvisorin kautta olin katsonut sopivaa ruokapaikkaa, jonka luo suunnistettiin. Pimeää ja tuolit pöydällä. Puuh, se siitä. Tyydyttiin ostaan pientä evästä ja haukkaileen penkillä. Viereisellä torilla myyntikojuissa myytiin tulppaaneja. Käytiin kofeiinipiikillä Staarbaksissa.

Anne Frankin talolle käveltiin seuraavaksi. Näytti ensin siltä, että siellä näkyvä jono olisi viereiseen kirkkoon, mutta totta tosiaan Annen kämpille se suuntasi yli 70 metrin mitallaan. Jonossa ensimmäiset sanoivat jonottaneensa 2,5 tuntia. Ja me kun luultiin, ettei tähän aikaan vuodesta olisi jonoja mihinkään. Muualla jonotetaan museoihin siinä missä Suomessa jonotetaan ämpäreitä.

Anne Frankin (Pienen tytön) päiväkirja lienee tunnetuin aikalaiskuvaus toisen maailmansodan juutalaisvainoista. Perheensä kanssa Anne ehti piilotella natseilta kaksi vuotta kotitalonsa salahuoneessa ennen kiinnijäämistä. Voi vain kuvitella sen tunteen, kun joutuu kiinniotetuksi eikä tiedä mitä tuleman pitää. 15-vuotiaan Annen isä Otto oli ainoa, joka selvisi keskitysleiriltä hengissä. 

Osittain samoja reittejä mitä edellisiltanakin oli ruokaa etsiessä koluttu, käytiin samalla agendalla tälläkin kertaa. Nyt löytyi paikka, jossa telkusta näkyi pyöräilyä ja toisesta musavideoita Bowiesta Boney M: ään. Opin mm. että tuttu "That's the way aha aha and I like it" on KC+Sunshinen biisi. Burgerit ja kokikset tilattiin lopuilla käteisvaroilla. Selkeää kieltä hintatasosta kertoi se, että 2 dl kokislasillinen maksoi lähemmäs kolme euroa. Tarjoilija vaikutti hieman työhönsä kyllästyneeltä. Esim kysyttäessä: "Do you have a restroom here?" katselee ympärilleen: "Doesn't look like it." 

Pelastuslautta valmiina

Pööpöiltiin keskustaan. Nostettiin lisää riihikuivaa automaatista. Jokaisesta rahanostosta menee 0,75 euroa ( tai 60 snt ilmeisesti minulla, joten parempi nostaa vähän enempi kerralla. Punaisten lyhtyjen alueen kautta matka kävi Amsterdamin kirjastolle, josta kuulemma olisi hyvät näkymät. Jännää arkkitehtuuria noudattava rakennus kohoaa seitsemään kerrokseen asti. Hyvin avaraa ja valoisaa. Joka kerroksessa oli omat osastonsa. Musiikkiosastolla näytti olevan avoin radiostudio, jossa oli lähetys käynnissä. Aulan pianon virettä tuli testattua. Vireessä oli, soittotaito ei niinkään. 

Päätettiin vetää saman tien lautalla IJ: n yli ja käydä vielä katsastamassa EYE eli Alankomaiden filmi-instituutin futuristinen rakennelma. Kova tuuli oli edelleen läsnä kun kavuttiin portaat sisään. Otettiin hissi ylös siinä luulossa, että löydettäisiin jälleen hyvät näkymät. Vastassa olikin valkoisia ovia ja turvakameroita. Onkohan tämän oven takana jotain? Ööh, ei. Mikähän paikka tämä nyt oikeen on? Lopulta vartija tuli avaamaan meille oven, jonka kautta päästiin suureen avoimeen tilaan, jossa oli ravintola täynnä ihmisiä. Seinälle oli sisustuselementtinä heijastettuna mustavalkoinen elokuvapätkä. Täältä ne näkymät oli suurista ikkunoista ohitse lipuville lautoille. Jälleen filmikauppaan katselemaan mielenkiintoisia tavaroita. Hauskoja olivat pienet, tulitikkuaskin kokoiset veivattavat soittorasiat, jotka lurittivat eri elokuvien tunnareita. 

Kävelymatkalla tavattiin lintu lajiltaan haikara. Oli kiinnostava uusi tuttavuus eikä pahemmin vierastanut ihmistä. Ehkäpä oli käynyt juuri työkeikalla jättämässä lähetyksen oven eteen.