Ryanair lennättää

Bremeniin. 5 vuotta, 6 kuukautta, 3 viikkoa ja yksi päivä. Sen verta oli ajan hiekka valunut siitä, kun viime kerran tämän reitin liitelin. Silloin vain suunta oli toinen: paluumatka syksyiseen Suomeen kuukauden Keski-Euroopan interreilailun jälkeen.

Lennot ostettiin samana päivänä kuin reililiputkin lunastettiin. Sitten vielä lähdettiin Turun kautta laivalla Tukholmaan nytt åria vastaanottamaan. Lentojen hinnat olivat silloin juuri laskeneet. Vanha sääntö pitää: ei pidä ostaa lentoja liian myöhään, muttei myöskään liian aikaisin. Nyt oltiin siis 3 kk etuajassa liikkeellä.

Hintaerittely lennolle:

19,99 e * 2 perushinta
0,65e * 2 luottokortittomuus eli maksutapana pankkikortti tai PayPal
25e * 1 max. 15 kg matkatavara ruumaan

yht. 66,28e / 2 = 33,14 e per naama

Kolmikymppisiään viettävä irlantilaisyhtiö osaa olla halpa mutta myös reilu. Ryanair antaa matkustajien ottaa ilman lisäveloitusta kaverikseen strategisilta mitoiltaan 55 cm * 40 cm * 20 cm olevan ja alle 10 kg painavan käsimatkatavaran lisäksi noin kolme kertaa pienemmän laukun. Tähtäsin siihen, että saisin matkustamoon olkalaukun ja rinkan, vaikkei se ihan täsmällisesti viitearvojen sisään mahtunutkaan.

Saatiin kyyti lentokentälle läpi sateisen ja ikkunoita huurruttavan Tampereen. Porukkaa sinne oli jo kertynyt ja tuttujakin näkyi heti. Sattumalta samalle lennolle olivat päätyneet vanha old-pal luokkakaveri ja kämppis JM sisarporukoineen sekä R:n täti miehineen. 

Ennen turvatarkastusta vietiin rinkka bag droppiin ruumaan vietäväksi. Virkailija katsoi rinkkaani sillä silmällä, että alkoi kuumottaa lisämaksujen rapsahtaminen. Suotta. Kone oli tulossa kuulemma niin täyteen, että rinkan sai laittaa ilman lisämaksua ruumaan toisen kaveriksi. Good pal Ryan.

Täynnä kone olikin. Yhtään vapaata paikkaa ei näyttänyt jäävän koneen 33:sta ABCDEF-penkkirivistä. Meidän paikat olivat rivillä 19, ikkuna- ja keskipaikka juuri siiven kohdalla. Viikko sitten tehty online check-in oli ne meille arponut. Ryanair vaatiikin lähtöselvityksen tekemistä netissä max. kuukausi etukäteen. Ilmaisen istumapaikan saa max. viikko tai min. kaksi tuntia etukäteen. Pitää myös muistaa varoa, ettei vahingossa ota turhaan yhtiön tarjoamaa vakuutusta. Virheliikkeistä hinta tuppaa nousemaan. Not so good pal Ryan.

Lentäminen on aina ollut jännä prosessi. Hypätään siivelliseen bussiin, kiihdytetään nollasta kahteensataan, kohotaan yläilmoihin pilvien ylle, liidellään ilmojen halki tai pompitaan ilmakuoppien kautta eteenpäin. Samalla toivotaan, että tekniikka kestää ja lentäjien terveys on kohdallaan. 

Koko parituntisen matkan ajan saimme nauttia auringonpaisteesta, joka oli mukavaa vastapainoa maanpinnan vesisateelle. Siiven ohi tuli ihailtua lipuvaa pilviharsoa ja takavasemmalla lymyilevää puolikuuta. Tuntui maagiselta ajatella, että sinnekin ovat jotkut aikoinaan lennelleet. 

Lentokorkeutta vähitellen vähentäen päädyimme kahden pilvikerroksen väliin, joista alempi vilautteli hetkittäin maanpinnan muotoja. Pian sukelsimme senkin läpi kohti pohjakerrosta ja piiloon auringolta. Hei vaan Arska, toivottavasti nähdään pian. Matkustamon aplodit palkitsivat onnistuneen laskeutumisen.

2,60 e kustansi ratikkakyyti hostellille. Samalla kyydillä matkasi nuori pariskunta, joka oli aloittamassa seuraavana päivänä parin viikon reiliään Amsterdamin ja Luxemburgin kautta Etelä-Saksaan. Hyvät reissut!

Päästiin kirjautumaan sisään ja täyttämään yöpymiskaavakkeet. Oltiin varattu pedit 10-hengen dormista kahdeksi yöksi Townside Hostellista. Hinnaksi tuli kaupunkiveron jälkeen 17,55 e per yö per naama.

Kaupassa käynnin ja ruoanlaiton jälkeen saattoi mussuttaa ja hörpätä. Sitten levätä. Kaupassa tuli todettua että noodle-sana (Nudle) saksalaiselle on sekä makaroni että nuudeli. "Nicht italianisk noodle aber chinekis noodle."